keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Kukaan teistä ei lähde Amerikkaan, kenestäkään ei tule filmitähteä. Eikä kukaan teistä mene töihin supermarkettiin, niin kuin kuulin jonkun tässä päivänä muutamana suunnittelevan. Teidän elämästänne on jo päätetty. Te kasvatte aikuisiksi, mutta ennen kuin olette vanhoja, ennen kuin olette edes keski-ikäisiä, te alatte luovuttaa elimiänne. Jokainen teistä on luotu sitä varten. Te ette ole samanlaisia kuin videoelokuvien näyttelijät, ette ole edes samanlaisia kuin minä. Teidät on saatettu tähän maailmaan tiettyä tarkoitusta varten, ja kaikkien tulevaisuus on löyty lukkoon.

Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -kirjasta olen kuullut niin paljon hyvää, että täytyihän tästä muodosta se omakin mielipide. Ensisivuilla ymmärsin että olen nähnyt tämän elokuvana, mutta onneksi siitä on jo aikaa ja hämärät muistikuvat. Ei se elokuvakaan huono ollut, päinvastoin, se oli kaunis ja taidokas. Mutta kirjan lukemalla ymmärtää henkilöitä huomattavasti syvemmin.
Pelkäsin myös, että Ole luonani aina olisi yhtä vaikeasti lähestyttävä kuin elokuvansa. Ei ollut.

Kathy, Ruth ja Tommy kasvavat Hailshamin sisäoppilaitoksessa muiden kaltaistensa lasten kanssa. He ovat erilaisia ja eristyksissä muusta maailmasta. Muu maailmaa pelkää heitä, ei tahdo tietääkään heistä. Heillä on kasvattajia ja toisensa, mutta ei äitejä eikä isiä. He opiskelevat ja taiteilevat, ja heillä on päämääränä luovuttaa elimensä. Kuulostaa pelottavalta. Kirjan alussa herää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, ja lukijalle on varmasti helpotus tietää että kaikki tulee kyllä päivänvaloon aikanaan. Kärsivällisyyttä.

Luovuttajat, kasvattajat, valvojat. Kuten monet suuret kirjat, Ole luonani aina luo oman maailmansa. Rohkeaa, luovaa. Kuinka paljon se on kannanotto ihmiskunnalle, tähän me ollaan menossa, sitä en osaa sanoa. Kloonaaminen on tietääkseni mahdollista nykyään, joten aivan hyvin me voitaisiin elää tässäkin todellisuudessa. Vai voisimmeko? Eettisesti kirjassa on paljonkin purtavaa.
Jostain syystä tulee mieleen Ray Lorigan Tokio ei välitä meistä enää, joka sekin on vaihtoehtoistodellinen kirja, joskin aika erilainen. Kai se on se tietämättömyyden ilmapiiri.

Mitä heiltä puuttuu? Perheyhteisöt. Mitä heille annetaan? Sivistystä, turvallisuuden tunnetta. Vaikka synnytty ollaan yksinomaan luovuttamista varten, kaikilla on lapsuutensa, identiteettiongelmansa, murrosikänsä... Ihmiset ovat aina ihmisiä. Miltä se tuntuu kun kaikki on päätetty etukäteen? Ihmiset rakastuvat, tahtovat toteuttaa itseänsä, elää elämänsä, tehdä virheitä. Näille ihmisille se ei ole sallittua.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.

8 kommenttia :

  1. Kiva, että tykkäsit. :) Olen miettinyt, että pitäisi ehkä katsoa se leffakin, kun kirjasta niin paljon pidin.

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin kyllä (: Ja voin suositella sitä elokuvaa, vaikka sen tunnelma olikin aika erilainen, hiljaisempi ja arvoituksellisempi, kuin mitä kirjassa oli.

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen lukenut tämän ja vaikutuin kovasti. Tunnustan, että luulin kirjan olevan ihan erilainen: en siis tajunnut alkaessani kirjaa lukea, että kyseessä on dystopiatyylinen kirja. Minulle dystopia on melko tuntematonta aluetta kirjallisuudessa. Pitäisi ehkä hiljalleen perehtyä genreen enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dystopia on kyllä kiinnostavaa aluetta. Ja aika suosittu genre kun nyt on nämä zombievamppyyri-teoriat kukkeimmillaan. Eikä siinä mitään. Mielenkiintoista seurata millaisia tulevaisuudenkuvia meille väritellään.

      Poista
  4. Kiitos arvostelusta! Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, ja tämä pitääkin hankkia jostain itselleen kesälomalukemiseksi. Ei välttämättä analyysisi perusteella mikään hyvän mielen lomakirja, mutta haluan saada itselleni hiukan diipimpääkin ajateltavaa. Palaan ehkä omalla arvostelullani myöhemmin blogissani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No yllättävän paljon sitä lämpöä oli päähenkilöiden välillä kun ottaa huomioon missä miljöössä ne kasvaa. Ajattelemisen aihetta antaa varmasti. Mukavia lukuhetkiä, toivottavasti nappaa! (:

      Poista
  5. Tämä on kyllä hyvä kirja! Minä luin kirjan ja sitten katsoin elokuvan, mutta elokuva oli tosiaan jotenkin hankala. Jos en olisi lukenut kirjaa, olisi aika paljon siitä mennyt ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä teit sen sitten oikein päin :D Ensin kirja, sitten elokuva. Hyviä tietysti molemmat, mutta täytyy itsekin myöntää ettei sitä tarinaa ihan tajunnut leffaa katsellessa. Jos olisi tajunnu, niin olis luultavasti ollut vaikuttavampi kokemus se.

      Poista