Ian McEwan: Sovitus

Sovituksessaan Ian McEwan kertoo dramaattisen sukutarinan sijoittaen sen idylliseen kartanoelämään 1930-luvun Englantiin ja vieden koko stoorin toisen maailmansodan läpi. 13-vuotias Briony todistaa suhkulähteellä siskonsa, Cecilian, ja talon puutarhuripojan, Robbien, välisen kohtauksen, ja saa näin päähänsä tehdä virheen joka muuttaa monen ihmisen elämän.

Briony on nokkela sanataituri, joka elää melko suljettua elämää kaikkien muiden perheenjäsenten ollessa rutkasti häntä vanhempia. Isä on Lontoossa töissä, ja harvoin paikalla. Äiti on suurimman osan aikaa migreenin kourissa, siskolla on menossa nuoruuden sekavat kuviot, ja taloon asuttaneet serkukset ovat melkoisia riiviöitä… Briony on sanomattakin yksinäinen ja tarinoihinsa uponnut tyttö, joka haluaa tehdä vaikutuksen muihin sanoillaan, ja onkin varsin taitava ikäänsä nähden.

Juuri Brionyyn tunnen eniten eläytyväni. Miten surullinen tyttö. Etsii sovitusta teolleen, jota ei pysty koko elämänsä aikana antamaan itselleen anteeksi. Kaikki hukkaan heitetty aika. Hänhän oli kuitenkin vain hyvää tarkoittava pieni lapsi, joka ei tiennyt seurauksista juuri mitään. Onhan se erittäin inhimillistä. Hänellä on viisaita, filosofisia ajatuksia: Ovatko muutkin tuntevia olentoja? Ainutlaatuisia kuten minäkin? Onko kaikki mitä näen pelkkää teatteria?

Aika, jonka puitteissa tarina tapahtuu antaa kertomukselle arvokkutta ja nostalgiaa. Tapahtumat tuntuvat historialta jo tapahtuessaan. Kaikki hyvän kirjan edellytykset täyttyvät, mutta silti lukeminen tuntui melkoiselta pakkopullalta. Pituus (541 sivua) on ymmärrettävä, että asiat saa sujateutta oikeille paikoilleen, mutta esimerkiksi Robbien vaeltaminen sodan kourissa oli omasta mielestäni melko merkityksetöntä eikä juuri tunteita paljon nostattanut. McEwanin kirjoitustapa oli melko väritöntä mielestäni sekin.

Tästä on toki myös tehty elokuva, ja aivan hyvä sellainen. Näin sen aika vast’ikään, valitettavasti. Jos jompaankumpaan tai kumpaankin on tutustumassa, niin suosittelen ensin lukemaan kirjan. Ne ovat nimittäin melko uskollisia toisilleen, joissain kohtaa vuorosanat ovat suoraa kirjasta, ja nyt kun tiesi mitä on tulossa, se söi tarinasta paljon. Täytyy silti sanoa, että elokuvassa Briony ei tullut läheskään yhtä lämpimänä ja tiedostavana esille, ja Robbien ja Cecialian suhdetta oli korostettu enemmän. Oli myös hankala lukea kirjaa näkemättä Cecialiaa Keira Knightleynä tai nuorta Brionya ylväänä Saoirse Ronanina.