Olen 21-vuotias ylioppilas ja media-assistentti, jonka tulevaisuus on auki. Tässä minä. Ja muutamia asioita joista tykkään.
 |
| minä |
 |
| sielunsisko |
 |
| koira <3 |
 |
| rakas |
 |
| toinen siskon lapsista. rakkaita. |
 |
| lämpö. |
 |
| miun albiino. |
 |
| vanhat jutut. |
 |
| kertaa 2. |
 |
| kertaa 3. |
 |
| lähteminen. |
Kaikki kuvat ovat siis omiani. Ja jos ei listasta tullut selväksi, valokuvaaminen on mulle melkoista hengentuotetta.
Sitten asiaan! Olen lukenut elämässäni suhteellisen vähän, ehkä noin 100 ihan oikeaa kirjaa. Suurin osa kirjoista on jäänyt kesken. Pienenä kuuluin Pollux-kerhoon ja Merja Jalon kirjat olivat myös tuttua kauraa. Rakastin kyllä Jalon kirjoja, vaikka en niin hevosista välittänyt. Kymmenen vuotta vanhempi siskoni luki tosi paljon ja jostain syystä ajattelin että en halua matkia ja omia toisen harrastusta. Jossain vaiheessa ajattelin että ei lukeminen ole mun juttu, siitä saa syyttää villejä nuoruusvuosia, ja suurta keskittymiskyvyttömyyttä. Kuitenkin olen aina tykännyt kirjoittaa, esim. päiväkirjaa, runoja ja muuten vain ajatusvirtaa.
Juurikin toi keskittymiskyvyttömyys taitaa olla se syy miksi lukeminen on välillä niin takkuista. Sairastan masennusta, joten silläkin taitaa olla näppinsä pelissä. On ollut hankala löytää kirjoja joiden kanssa on halunnut mennä loppuun asti.. Heh. Ennen luin paljon kauhukirjallisuutta ja Poe ja Stephen King ovat tuttuja kavereita. Sitten tutustuin sattumalta Cunninghamin teokseen Koti maailman laidalla ja tajusin että muissakin genreissä voi olla veret seisauttavia juttuja.
Miksi sitten luen? Koska tykkään siitä tunteesta, kun on kirja kädessä. Luen, koska olen tiedonjanoinen ihminen. Ja aina joskus löydän tarinan josta haluaisin löytää itseni, ja silloin olen tyytyväinen. Kirjablogia pidän, koska olen listafriikki ja saan enemmän kirjoista irti niistä kirjoittamalla. Joskushan sitä tajuaa ajatuksensa vasta kun alkaa kirjoittamaan niitä.
Miksi sinä?
Ihania asioita ja kauniita kuvia! Tykkään lukea varmaan pääasiassa kahdesta syystä: kielen takia (parhaimmillaan esim. runojen tai oikein kauniin proosan lukeminen on vähän kuin kuuntelisi musiikkia) ja tarinoiden ja niissä seikkailevien henkilöhahmojen vuoksi.
VastaaPoistaMinunkin on joskus vaikea keskittyä pidempiin romaaneihin, sillä saan harvoin lukea kovin pitkää aikaa yhteen menoon. Lisäksi kiinnostavia kirjoja on niin paljon, että on vaikea lukea monta päivää vain yhtä!
Blogisi on kaunis ja kiinnostava, jään seuraamaan! :)
Kiitos sanoistasi (: Itselläsi vasta onkin mukava blogi!
PoistaMinulla kun tämä lukeminen on vielä suhteellisen hidasta niin ei millään ehdi lukea kaikkia niitä mitä tahtoisi. Varsinkin niitä klassikoita tekisi mieli lukea, mutta aina kun yritän mennä kirjalistan kanssa kirjastoon, että "näitä mä nyt etsin" niin sitten silmille pomppii muita hienouksia ja lopulta sieltä kirjastosta lähtee aivan ihme kirjojen kanssa ulos. Eikä se väärin ole.
Olen monta kertaa harmitellut että niin moni kirja on jäänyt kesken, mutta toisaalta, miksi haaskata aikaansa jos ei kerran nappaa.
Eiväthän kaikki kirjat tietenkään sovi eskapismiin, mutta aika usein todellisuuspakoilen kirjojen avulla. Tietenkin luen välillä niin omaa elämää lähelle tulevia kirjoja, että omia huolia ei pysty lukiessa unohtamaan. Minun on aika vaikea antaa syitä sille, miksi luen. Olen lukenut siitä lähtien, kun opin lukemaan. Oli joitakin vuosia, jolloin en paljon saanut luettua tai luin vain iänikuisia Harry Pottereita (itse asiassa juuri samankaltaisista kuin sinä), mutta nykyään ahmin taas kirjoja ainakin melkein samaan tahtiin kuin lapsuudessani. Minulle on ihmetelty, miten jaksan lukea niin paljon muutakin tenttikirjojen lisäksi, mutta mielestäni tenttikirjojen ja kaunokirjallisuuden lukeminen on todella erilaista. Kaunokirjallisuutta lukiessa ei tarvitse omaksua kaikkea kirjassa olevaa tietoa vaan voi vain uppoutua kirjan maailmaan ja kokea sen omalla tavallaan.
VastaaPoistaKirjablogia pidän, koska halusin saada jonkinlaisen muistion kirjojen herättämistä ajatuksista. Onhan tähän tietenkin tullut tärkeänä osana mukaan myös yhteisöllisyys, ja nautin siitä, että voin puhua lukemistani kirjoista ja saan jatkuvasti hyviä kirjavinkkejä.
Todella kiva, että aloit pitää kirjablogia. :) Mielenkiintoinen on blogisi. Vilkaisin TBR-listaasi ja se on täynnä mielenkiintoisia kirjoja. Osan olen jo lukenut ja voin ehdottomasti suositella (esim. Sofian maailma, Never Let Me Go, Anna minun rakastaa enemmän ja Dorian Grayn muotokuva) ja moni kuuluu lukulistalleni.
*(itse asiassa juuri samankaltaisista syistä kuin sinä)
PoistaMun lukulista on sen verran venähtänyt tapaus, etten ole jaksanut kaikkia kirjoja siihen edes listata. Aina kun selaan kirjablogeja, lista vaan kasvaa entisestään.
PoistaKyllä mä tuon eskapismin heittäisin yhdeksi motiiviksi itsellenikin. Yleensä olen käyttänyt elokuvia pakenemiskeinona mutta tuntuupa tuo lukeminenkin toimivan ihan hyvin. Se tosiaan vaihtelee, välillä tulee kipeitä muistoja omasta elämästä mieleen ja välillä on just parasta se että tarina vie, eikä hetkeen muista omia ajatuksiaan.
Plus että mulla on aina ollut sellainen haave, että oppisin kirjoittamaan itsekin joskus, ja sitähän ei oikein opi kuin lukemalla.
Mä olen kans kateellisena seurannut sun lukutahtia, ja sitäkin että luet paljon englanniksi. Mä olen muutaman kirjan lukenut niin ja aina siinä on mennyt puolet kauemmin vaikka en enkussa niin huono olekaan.
Mielenkiinnolla seuraan sun blogia(:
Selvästi hitaammin minäkin aluksi luin englanniksi. Nyt olen lukenut kai noin kuuden vuoden ajan paljon englanninkielisiä kirjoja, joten lukeminen englanniksikin sujuu aika hyvin. Täytyy vain olla kärsivällinen ja aloittaa suht "helpoista" kirjoista eli ehkä ne 1000-sivuiset englanninkieliset klassikot kannattaa jättää ensin rauhaan. ;) Aluksi laitoin itseni lukemaan kirjoja englanniksi siksi, etten jaksanut odottaa suomenkielisiä käännöksiä. Nykyään yleensä tartun ennemmin alkuperäiskieliseen kirjaan, jos kirja on kirjoitettu englanniksi. Englanninkielisten kirjojen lukeminen on siis minulla lisääntynyt vuosien saatossa. Aluksi se oli todella hidasta ja sanakirjan piti aivan aluksi olla vieressä (viidettä Harry Potteria en malttanut odottaa suomeksi, vaikka olin opiskellut vasta neljä vuotta englantia enkä lukenut vielä englanniksi oikein mitään, sen lukeminen oli aivan piinaavan hidasta), jotta lukeminen lainkaan onnistui. Kliseisesti: hiljaa hyvä tulee. Kannattaa vain kärsivällisesti aina välillä lukea kirjoja myös englanniksi eikä luopua toivosta, vaikka lukunopeus olisikin selvästi hitaampi kuin yleensä. :)
PoistaJoo, olen tosiaan huomannut että englanniksi sekä löytyy enemmän että halvemmalla. Ainakin netistä. Olen vaan huono ostamaan kirjoja, mun pitää olla jotenkin varma sitten että pidän siitä mitä saan. Ja totta tuo, että joskus kun lukee käännöstä niin huomaa piinaavan usein että tämä on tosiaan käännös.
PoistaOnhan mulla haaveena tuo että jonain päivänä osaisin lukea enkkua tuosta vain, toivottavasti ei jää pelkäksi haaveiluksi.
Olipa mielenkiintoinen, kuvallinen esittely. Satutko ehkä olemaan ns. urban explorer eli tykkään etsiä hylättyjä taloja ja raunioita? Itse olen ihan hulluna autiotaloihin ja niiden kuvaamiseen. Tuli noista kuvistasi mieleeni, että ehkä sinäkin. :)
VastaaPoistaKyllä maar! Mikäs sen mukavampaa kun penkoa vanhoja taloja ja ihailla pysähtynyttä tunnelmaa. Niitä kuvaamalla ei voi epäonnistua. Ihastelinkin jo kuviasi Elegia's Silence -blogissasi. (: Hiljaiseksi vetää!
PoistaMyöhään olen liikenteessä, mutta kommentoin silti, että hienoja, kiinnostavia kuvia ja esittely! Mullakin on kani, joka muuten tykkää tosi paljon pureskella kirjoja.
VastaaPoistaSamoista syistä minäkin luen, elämääni ja maailmaani laajentaakseni :)
Kiitos Anna! (; Yhtään liian myöhään et ole liikenteessä.
PoistaKliseistä sanoa, mutta lukeminen avartaa. Ja jos haluaa osata kirjoittaa, (kuten itse haluaisin) niin se on melkein pieni välttämättömyys.