Kirjan nimi oli minulle tuttu jo ennestään ja tiesin sen olevan melko pidetty. Jostain syystä luulin että se olisi pitkäveteinen ja mietin että mihin oikein tuli ryhdyttyä kun huomasin sen pituuden. Mutta pari sivua luettuani huomasin että teksti on oikein mukanaan vievää ja siksi varmaaankin kirja on saavuttanut paikkansa.
Skotlanti on maaperänä itsessään jo aika romattinen ja mitä kauemmas historiaan mennään, sitä enemmän minua kiinnostaa tavat ja paikat. En tiedä kuinka pitkälle tämän kirjan tapahtumat, esim. skottien klaanisodat, ovat tosipohjaisia, mutta yllättävän tietoa antavalta kirja vaikutti siihenkin nähden että se on tieteiskirjallisuutta.
Kirja oli aika lämminhenkistä luettavaa, oli naljailua ja piikittelyä. En paljonkaan kiinnittänyt huomiota siihen suureen määrään väkivaltaa, mitä kirjassa oli. Claire oli päähenkilönä rohkea likka, ja siinä ehkä yksi syy mikä nosti sen saamia pisteitä. Vähän sellainen uskomaton olo seurasi lukiessani, mikä kai oli tarkoituskin. Vaikeahan sitä on yhtäkkiä siirtyä menneisyyteen ilman että se vähän tuntuisi uskomattomalta. Huumori oli joissain kohtaa vähän väkinäistä, mutta välillä taas ihan hymyilyttävää.
Mille taas en syttynyt: Clairen ja Jamien seksuaalisen hekuman korostaminen. Välillä tuli sellainen olo että jaahas, taaas... Hoitakaa ne hommat nyt pois alta niin päästään asiaan. Jostain syystä mieleen putkahti Jude Deverauxin Skotlantiin sijoittuvat kirjat joita olen aika lailla lukenut. Jamien puheet "nyt olet minun, minä päätän mitä sinulle teen. Olen miehesi ja omistan sinut..." noh, aika Fifty Shades -meininki etten sanoisi.
Luin kuitenkin hyvällä mielellä ja innolla loppuun asti, kutkuttava stoori, mutta tuskin lähestyn jatko-osia.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti