Joonas Konstig: Totuus naisista

Tässä on kirja omistettuna kaikille miehille, joilla on tyttäriä. Tällaista sitä siis tulee luettua päivää ennen äitienpäivää... Oikein ajankohtainen minä. 

On Tapani ja Tiina. Aviopari. Tytär Roosa, joka on lukiossa. Ja vanhempi tytär Ronja. Ronja ja Roosa eivät ole samasta puusta veistetyt siskokset, vaan toiselle sattuu vähän enemmän kuin toiselle. Sitten on Tapanin muovi-bisnes.. Mietin monta kertaa, miksi juuri muovi-bisnes? Onko Tapanin elämä kenties vähän muovista, onko kenties vähän meidän kaikkien elämä?

Vaikka tämä kirja ei ollut minulle omistettu, se oli liikuttava. Koskettava. Käytän molempia sanoja harvoin, enkä oikein osaa sanoa mistä se koskettavuus syntyi, mutta jotenkin Totuus naisista pääsi niskan päälle. En odottanut siltä oikein mitään. En odota suomalaisilta kirjoilta oikein paljoa muutenkaan (anteeksi epäisänmaallisuuteni…) mutta kai se oli sitä miten Konstig osuu niin naulan kantaan.
Kaikille niille, jotka luulevat että tähän kirjaan sisältyy totuus naisista, joudun valitettavasti sanomaan: Kirjan nimi on harhaanjohtava. Ei tässä mitään totuuksia tule ilmi. Siis naisista. Mutta monesta muusta asiasta kuullaan, jos ei totuuksia, niin ainakin vankkoja mielipiteitä.

Miinuksena tulee sitten teinislangi. Se on sitten pelottavaa luettavaa. Jossain paikoin kävi kyllä mielessä että eihän kukaan puhu teiniä noin täydellisesti. Tässä tälläinen kontekstistaan revitty esimerkki:

“Homo jätkä se Kiril.”
“Vittu pihtari, antaa ymmärtää mut ei ymmärrä antaa.”
“Uuu, mä oon liian vittu emo et mä en voi tanssii poloneesii!”
“Olen vähän erilainen!”
“Hyvä vaan ettet tanssi sen ernun kaa.”
“Ei täs nyt viel mikään hoppu tai silleen”, Hande sanoi.
“Vittu niin siistii”,  Miisa sanoi. “Kelatkaa, kaheksantoista.”
“Sit tyyppi ajaa kortin…”
“Todellakin.”
“Voi ei siistii…”
“Kyl me sulle mies saadaan”, Miisa sanoi Roosalle.” Nyt mä vedän vaan prodee ja salaattii täst eteenpän. Tieskö muijat et hedelmät lihottaa? Kyllä. Netis oli, vittu nyt ne kertoo.”

Etkai vaan aliarvioi nuoria ihmisiä, Konstig?

Ja silti juurikin kieli on kirjassa se mikä sitä kyynelkanavaa kutkutti.

Minua henkilöhtaisesti ärsyttää kirjat joissa on stereotypioita. Miehet on sellaisia. Naiset on tällaisia. Mutta en osaa sanoa oliko Totuus naisista sellainen kirja. Haluaisin laittaa sen johonkin lahkoon, mutta ainoa mitä osaan sanoa siitä, on se että pidin lukemastani. Koska välillä raivostutti.