Pam Jenoff: Emman kaksoiselämä

Yhdeksäntoistavuotiaalla Emma Baulla on ongelma. Hän sattuu olemaan juutalainen Puolassa toisen maailmansodan alkuhujakoilla. Aviomies Jacob joutuu painumaan maan alle natsivastaisten poliittisten kantojensa vuoksi. Emma itse jää vangiksi kaupungin rähjäiseen juutalaisghettoon vanhempiensa kanssa. Vastarintaliike kuitenkin auttaa hänet pakoon, ja Jacobin sukulaistäti Krysian antaa sijan hänelle. Krysia järjestää Emmalle tärkeän jutun: ei-juutalaisen henkilöllisyyden. Emmasta tulee Anna Lipowski.
Ongelmat eivät lopu siihen. Anna löytää itsensä suhteessa korkea-arvoisen natsiupseerin kanssa. Kuinka siis käy hänen suhteelleen Jacobin kanssa?

Tässä se taas nähdään että ihmissuhdesotkut eivät taukoja saa vaikka maa on pelkkää sotatannerta.
Mikä minulla pisti silmään, oli ylisentimentaalisuus. Pyyhkäisin kyyneleen silmäkulmastani ja tarkastelin kirjoja... Nyt Jacob oli poissa, ja minä palasin yksin Kazierziin .... Tunsin kyynelten pyrkivän uudelleen silmiini. Emman elämä tuntuu olevan nauruton, yksinäisyyden multihuipentuma. Onhan se nyt kuitenkin aika selvää, että natsivallan alla ei varmaan paljon naurata?
Kirja tuntuu välillä hutaisemalla kirjoitetulta. Pisteitä puuttuu, lauseet on välillä tönkköjä, näppäilyvirheitä vilisee.

"...käsitin meidän painaneen päämme hiekkaan strutsin lailla, uskotelleen itsellemme, että väkivallasta ja tappamisesta kertoneet huhut olivat liioiteltuja tai viittasivat pelkästään yksittäistapauksiin kaukana ghetosta, joka oli pelkkä kaupunginosa siinä missä muutkin."

Lukija kyllä tietää, että mitä tuleman pitää, Emma ei. Kirjan alussa hän pitää ghettoa pahimpana mahdollisena paikkana. Kuolemanleirit ovat legendaa, villejä paisutteluja. Ympärillä tapahtuu, ja vähänkin historiaa lukenut tietää, mitä.

Kirjassa annetaan tietysti asiaankuuluvaa painoa juutalaisvainolle, mutta ei tämä ole kirja siitä. Pääpaino on jossain Emman ja Annan kaksoiselämän ristiriitaisuuksissa, ja siksikin nimi tälle on oikein osuva.

Kolikon kääntöpuolena tämä voi tuntua ennalta-arvattavalta, epätodelliselta ja tunteita herättämättömältä kirjalta. Varsinkin alussa. Mutta täytyy sanoa; syvyyttä tulee kunhan jaksaa kahlata eteenpäin.