Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Raastava, väkivaltainen mutta toivoa paremmasta antava Tuhat loistavaa aurinkoa (A Thousand Splendid Suns, 2007) vei minutkin mukanaan. Kahden afganistanilaisen naisen kertomus pakkoavioliitosta kurjan Rashidin kanssa riipaisee syvältä ja saa ymmärtämään miten kaukana tuo maa on – eikä pelkästään maantieteellisesti. Silti täällä on syytä olla vastaanottavaisia ja korvat höröllä, jotta voisimme ymmärtää paremmin. Samalla se tuo Afganistanin sotia ja niiden taustoja esille.

Mariam kasvaa pienessä Heratin kylässä saaden usein kuulla äidiltään olevansa äpärä ja arvoton lapsi, ikäänkuin itse syyllinen äitinsä "syntiin". Pienen Mariamin elämän valopilkku on isä Jalil, leikkiä laskeva iloluontoinen mies, jolla on kuitenkin monta vaimoa, eikä hän ehdi käydä kuin kerran viikossa Mariamia katsomassa. Mariam kaipaa isäänsä paljon, ja päättääkin eräänä päivänä lähteä häntä tapaamaan, kenties muuttaa isän luokse asumaan, mutta isä ei avaa ovea. Monen sattumuksen summan kautta Mariam pakkonaitetaan Rashidille, kymmeniä vuosia vanhemmalle suutarille.

Laila taas on hyvästä perheestä ja koulua käyvä. Tyttö, jolla koko elämä on edessä, kuten hänen isänsä sanoo – hänellä on paljon mahdollisuuksia, ja maa tarvitsee oppineita naisia noustakseen jaloilleen. Sota iskee Kabuliin muuttaen Lailan suunnitelmat. Hän menettää perheensä, ja myös naapurinpoika Tariq, ystävä ja ihastus pakenee perheineen pois.

Laila saa osuman pommista ja löytää itsensä Rashidin talosta, ja lopulta suostuu hädän hetkellä hänen avioliittopyyntöönsä. Mariamin ja Lailan - kahden vaimon - ystävyys ei suinkaan saa heti tulta alleen, eikä se tule ilmaiseksi. (Enempiä en halua tästä juonesta jaaritella, mutta hyvin se oli suunniteltu, en yhtään arvannut ikinä mitä tapahtuu seuraavaksi.)

Monta kertaa sai kirjan aikana pudistaa surullisena päätään ja harmitella että näinkinkö tässä vielä piti käydä, eikö asiat olleet jo niin huonosti kuin olisivat voineet olla. Afganistan on tapahtumakenttänä nopeasti muuttuva ja rikkaan erilainen, ja pidin siitä miten maan historiaa ja sotaa tuotiin kirjaan mukaan – se antoi paitsi elämyksen, myös tietoa. Tältä pohjalta lähestyisin mielelläni muitakin Hosseinin kirjoja, mutta en ihan heti – ainakaan jos ovat kovasti samankaltaisia. (?)