Juonien määrä on rajallinen. Kiinnostavaa on se kuinka ne kerrotaan.
Säkenöivät tytöt on Lauren Beukesin kolmas romaani, mutta ensimmäinen suomen kielelle käännetty. Luovaa kirjoittamista opiskelleen Beukesin toinen romaani Zoo City palkittiin Arthur C. Clarke-palkinnolla, ja Säkenöivistä tytöistäkin on suunnitteilla elokuva. Voiko se tarkoittaa muuta kuin sitä, että kyseessä on kansalliseen kuuluisuuteen nouseva scifi-kirjailija?
Vuonna 1931 Harper Curtis löytää avaimen Taloon. Talosta hän löytää säkenöivien tyttöjen nimet, ja tietää heti mitä täytyy tehdä. Talon kautta hän voi siirtyä menneisyyteen ja tulevaisuuteen, ja juuri se tekee hänestä saavuttamattoman murhaajan.Tapahtumapaikkana Talo Chigacossa on kiehtova ja täynnä ihmettelyn aihetta. Se myös tuo Scfi-ainekset kirjaan, vaikka muutoin kyseessä on vahvasti perinteinen trilleri ja takaa-ajo.
Vuonna 1931 Harper Curtis löytää avaimen Taloon. Talosta hän löytää säkenöivien tyttöjen nimet, ja tietää heti mitä täytyy tehdä. Talon kautta hän voi siirtyä menneisyyteen ja tulevaisuuteen, ja juuri se tekee hänestä saavuttamattoman murhaajan.Tapahtumapaikkana Talo Chigacossa on kiehtova ja täynnä ihmettelyn aihetta. Se myös tuo Scfi-ainekset kirjaan, vaikka muutoin kyseessä on vahvasti perinteinen trilleri ja takaa-ajo.
Yksi Harperin uhreista on poikkeuksellisen suuressa valokeilassa: Kirby Mazrachi! Hän on yhtälailla säkenöivä kuin muutkin tytöt, mutta hän on saanut enemmän persoonaa ja sanavalmiutta. Kirby on ainoana selviytyt Harperin hyökkäyksestä, ja valmistelee nyt vastahyökkäystä. Ensin on vain otettava selvää, kuka tuo mystinen, linkuttava mies on. Hän tutkii ja toimittaa kuin vanha tekijä, ilman minkäänlaista aiempaa kokomusta, mikä on joko nerokasta, tai sitten vähän epäuskottavaa.
Valitettavasti kirjan juonesta puuttuu se jokin, mikä saisi sen kiinnostamaan muitakin kuin uskollisia trilleri-faneja. Sarjamurhaajapäähenkilön persoonassa on vajautta, sen kolhuja ja taustoja olisi saanut vapain käsin tuoda enemmän esille. Murhat kompastelevat omaan nokkeluuteensa ja hyvin pian alkavat toistaa itseään. Tämän seikan vuoksi lukija ei tunne suurta empatiaa uhreja kohtaan. Taustahenkilöitä tämä kirja on tupattu täyteen: eihän se niin voi mennä, että jokaisessa uudessa luvussa tuntuu tulevan joku uusi henkilö, johon lukija tutustuu?
Myöskin olisin toivonut edes scifimäistä, mutta uskottavaa selitystä säkenöinnille. Mitä se sitten loppujen lopuksi olikaan? Miksi juuri kyseiset tytöt? Talosta, joka oli kirjan kiehtovin elementti, otettiin kaikki irti vasta loppumetreillä, mikä sai lukijan odottamaan kliimaksia, joka ei ollut välttämättä mikään hekumallisin. Kirjan parasta antia on ehdottomasti sen ajassa hyppely, vuosien 1931 ja 1992 välillä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti