Hervottoman hauska! Ja en todellakaan sano niin liian usein. Koko kirjan ajan minulla oli sellainen toispuoleinen virne naamassa ja välillä täytyi tirskua ihan ääneenkin. Kyseessä on siis läpileikkaus Holden Caulfieldin elämästä. Jokseenkin sattumanvaraiselta tuntuvasta kohdasta. Holden ei pysy asiassa, eikä sisällä kouluissa. Ei Holden tyhmä ole, mutta Holden ei teeskentele, hän vihaa teeskentelyä varmaan eniten kaikista. Jaan siis päähenkilön kanssa paljon yhteisiä ajatuksia, en vaan kuolemaksenikaan osaisi ilmaista niitä yhtä tarkkaavaisesti tai muutenkaan tavalla, että se jotakuta kiinnostaisi vielä puolenvuosisadan jälkeen. Holden on hyvää tarkoittava, lahjakas kirjoittaja, vähän reppana, eikä paljon välitä teeskennellä tykkäävänsä mistään koulusta. Huonostihan siinä tietysti käy. Tämä on teeskentelijöiden maailma, eikä todellakaan voi aina tehdä kuten tykkää.
Kirjoittamistyyli on persoonallista, rasittavaa mutta nautinnollista luettavaa. Tai jotain. Se on puhekielistä ja näin ollen paljon luotetaan siihen että Holden on kiinnostava. No, Holden on kiinnostava, myönnetään. Se on joko niin, tai sitten ei luultavasti lämpene tälle kirjalle. Ja jos nyt annoin vahingossa sellaisen kuvan, etteikö tässä kirjassa olisi syvyyttä, niin se on väärä kuva. Tässä on paljonkin tarkkoja kommentteja maailmanmenosta, ja sitten vielä sitä rakkautta. Holdenia elämä tässä vähän potkii päähän, ja sitä kautta yleensä syntyy syvällistä luettavaa. En kuitenkaan spoilaa tämän enempää!
Sieppariin ruispellossa tuli tartuttua siitä yksinkertaisesta syystä, että sen on niin moni muukin lukenut. Pakko kai se on. Jostain syystä kuvittelin että kyseessä olisi joku vaikeaselkoinen eepos, kuten klassikot yleensä ovat. Pyydän anteeksi. Muuten minulla ei ollutkaan minkäänlaista käsitystä siitä, millainen kirja on kyseessä.
Sieppari juontaa nimensä Robert Burnsin runosta Comin' Thro the Rye. Sen voi lukea muun muassa Wikipediasta, johon on linkki tässä.
Minen tykännyt Siepparista enkä oikein tajua sen klassikkomainetta. Minua kirja pitkästytti ja etoi noin muutenkin.
VastaaPoistaMutta tosiaan, makuasia tämä. Taitaa jakaa lukijoita tosiaan aika hyvin kahteen leiriin. :)
Aivan. Makuasia kaikessa herkullisuudessaan, ja hyvä niin! (; Itse yllätyin siitä, että tämä oli niinkin kevyttä luettavaa. Tavallaanhan tästä puuttui se itse juonikin... Poikaystäväni sanoin: En tiedä yhtään mistä tämä kertoo, mutta silti tykkään tästä.
PoistaJännä että tämä on 50-luvulta säilynyt maineessa tähän päivään asti. Puhekielisistä ja huumorilla höystetyistä kirjoista ei varmasti tänä päivänä ole pulaa, mutta ehkä se silloin aikoinaan ihmetytti.
Elegian tavoin minustakin kirja oli tavattoman tylsä. Ehkä jos en olisi koskaan lukenut mitään samankaltaista ennen tätä, niin kirja olisi voinut liikuttaa minua enemmän, mutta nyt se jäi vain tylsäksi.
VastaaPoistaMutta makuasioitahan nämä. Kuten aina.
Niinpä! Mä tykkäsin siitä, miten päähenkilö ajatteli/näki maailman ja ehkä siihen perustuu se miksi pidin. (:
PoistaOnneksi omien mielipiteiden jakaminen on sallittua. (;
Minä taas pidin Siepparista! Kirja on hyvä kuvaus nuoruudesta ja semmoisesta vilkkaasta ajattelusta, tarkkaamattomuudestakin... Ja kuten sinä, nauroin monta kertaa ja luin kirjaa innolla, pilke silmäkulmassani.
VastaaPoistaHaa! Mukava kuulla, etten aivan yksin ole mielipiteeni kanssa. (; Siepparia oli kyllä vaikea laskea käsistä, sitä luki vaikka unenpöpperöissään kun ei halunnut lopettaa. :D
Poista