perjantai 6. syyskuuta 2013

Petri Karra: Pakenevat unet


Nastan tarina menee näin: Äiti on narkkarinisti, joka ei kykene lopettamaan pistämistä tai huolehtimaan lapsistaan. Nasta on 14-vuotias poika, joka huolehtii 7-vuotiaasta siskostaan Nadjasta. Rahat hän saa pöllimällä ja myymällä sitten tavaraa eteen päin. Suurin huolenaihe on sossutädit, jotka yrittävät saada lapset huostaan. Nasta on ihastunut naapurintyttöön, kauniiseen Veeraan, mutta olosuhteet tekevät heistä kuin Roomeon ja Juulian. He kohtaavaat dramaattisesti, ei ole aikaa tutkia toista, täytyy kantaa vastuuta kuin aikuinen. Ja onhan siinä se toinenkin mutta: Veeran äiti on kyttä.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että onpas synkkä stoori. Ja tuttu. Niin usein kuultu ja nähty. Seuraako tästä nyt vain ylidramatisointia, tai tuoko tämä kirja minulle vain pahaa oloa. Vaan kun ei! Väärässä olin. Pakenevat unet on yltiösurullinen, mutta se ei haittaa. Nastaa ei voi olla rakastamatta. Tapa, jolla hän suojelee pientä siskoaan kovalta elämältä, narkkareilta ja pahoinpitelyiltä -- siihen en edes minä ollut varautunut. 

Nasta ei pysty nukkumaan. Hän pakenee luomaansa fantasiamaailmaan, Pakeniviin uniin. Se on hieno vertauskuvallinen tapa käsitellä unettomuutta, syyllisyyttä, raivoa ja häpeää, kaikkea sitä painolastia mitä hän tuntee itseään ja maailmaa kohtaan. Ikävä sinänsä, että Nahukin ja Veronican tarinaa tulee kuin pikaluettua - sitä vai odottaa, että estradille pääsisisi taas Nasta itse.

Nastan tuska kävi ainakin minuun käsinkosketeltavan kipeää. En voi olla  ihmettelemättä, kuinka 14-vuotias poika vetää niin luovia tarinoita, tai saa kärsivällisyyttä hoitaa siskoaan niin rakastavasti ja hellästi -- kenties paremmin kuin monikaan isä tuplasti vanhemmassa iässä. Hän hoitaa kauppareissut, tiskaa, halii, nukuttaa uneen tarinoillaan, ja valaa uskoa pikkusiskoonsa. Olisipa minullakin tuollainen nasta veli!

En erityisemmin pitänyt loppuratkaisusta. Ellei sitten ole tulossa jatko-osa. Jos on, niin siihen mielelläni tutustuisin.

4 kommenttia :

  1. Olen lukenut yhden Petri Karran kirjan (Kohtalonohjaaja), joka oli, miten sen nyt sanois, jokseenkin erikoinen. Ei huonolla tavalla, vaan hämmentävällä tavalla. Ihan hyvä kirja, joka sai minut uteliaaksi Karran muitakin teoksia kohtaan. Tämä "Pakenevat unet" vaikuttaa oikeastaan aika kiintoisalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli aika sentimentaalinen tapaus. Mutta se on varmasti hyvin henkilökohtaista mikä liikuttaa ketäkin. (: Jos ne tästä sen elokuvan tekee, niin siinäpä on hommaa saada sama tunnelma säilytettyä.

      Lyhyen tutustumisen jälkeen on sanottava että Kohtalonohjaaja vaikuttaa aivan eri puusta veistetyltä kuin tämä. Ainakin aiheiltaan. Jos sattuu tielle, niin saatanpa tarttua. (;

      Poista
  2. Mitä! Olen koko ajan kuvitellut, että tämä on joku joutava kirja, jossa on joku dekkarifiilis ja liikaa unia. Mutta tarinahan kuulostaa hyvältä! Täytyykin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah. :D No en minäkään tästä vielä ensisilmäyksellä pitänyt, mutta vähän luettuani tajus että täähän on aivan hyvä. (; Kyynelvaroitus!

      Poista