torstai 22. elokuuta 2013

Jari Tervo: Layla

Surullisia silmiä riittää.

Ei liian Tervomaista, sanoi poikaystäväni, kun häneltä tämän lainaksi sain, ja nyt mietinkin että mitä hän sillä kommentilla tarkoitti. Tämä kun on ensimmäinen ja ehkä myös viimeiseksi jäävä Tervokirja jonka luen. En tiedä mitä odotin. En oikein mitään. Hankala muodostaa mielipidettä. Vieläkin pähkäilen, että pidinkö vai enkö. Tavallaan kylmäksi jättävä kirja vaikka aiheiltaan törkeän karu. Monissa kohdissa tunsin samaistuvani Tervon nokkeliin ajatuksiin suomalaisuudesta, vaikkakin ne vähän kärjistettyjä olivat. Layla on kirja, josta on hankala keksiä enää paljon uutta sanottavaa; niin keskusteltu kirja se on. 

Käydääs nyt vielä se juoni läpi: 15-vuotias kurdityttö Layla naitetaan aviopuolisolleen jo kehdossa. Hääyö ei mene suunnitelmien mukaan kun Layla ei vuoda verta kuten kunnon tytön kuuluisi. Näin ollen surmansa saa naapuri Ibrahim (huokaus), josta tehdään syntipukki kun joku nyt on pakko saada teosta tilille. Layla odottaa sama kohtalo, mutta hänen onnistuu paeta veljensä Nasirin turvin eurooppaan, jossa hän joutuu parittajan kynsiin. Layla on avaintarina, mutta ei ainoa tarina. Syvyyttä tuo alkoholisti-Helena, joka toimii Laylan kanssa samassa talossa prostituoituna, sekä sydämellinen ja myöskin kovia kokenut Tamara josta tulee Laylalle kuin oma sisko. Layla on lapsenukoisen koskettava hahmo jota haluaisi itsekin suojella ja lohduttaa monessa kohdassa.

Tekisi mieli sanoa, että hienoa. Mukavaa että uskalletaan tarttua aiheeseen, jota moni ajattelee mutta ei ääneen. Tavallaan mielenkiintoista. Välillä nimittäin unohtaa lukevansa suomalaisen kirjoittamaa kirjaa, sillä mielestäni niin hyvin on Tervo paneutunut kurdikulttuuriin. Kun en itse tunne kyseistä kulttuuria juuri lainkaan, on hankala oikein sanoa juuta tai jaata. Taustatyötä on joka tapauksessa tehty. Jotenkin vain tuntuu epäuskottavalta ja melkein väärältä että suomalainen uskoo tietävänsä näinkin paljon. Onko hänellä oikeutta arvostella? Toisaalta arvostelun kohteena on myös suomalainen kulttuuri. Me olemme sovinistisikoja, muukalaisvihan korventamia byrokraattipaskoja joilla ei ole mitään yhteisöllisyyden ripettäkään jäljellä. 

Mikäpä ärsytti? Mustavalkoisuus. Miehet tuntuivat olevan poikkeuksetta pahoja tyyppejä. Rikollisia, vaimonhakkaajia, parittajia. Valona pimeässä on Laylan Nasir- veli joka vetää sympatiapisteet taitavasti kotiin. Kovia tarinoita. Yhteen pötköön tätä ei voinut lukea, välillä täytyi rauhoitella itseään ja muistuttaa, että kaikki on jees. Luojalle kiitos kun en ole yhdessäkään noista suhteista mitä kirjassa oli. Mutta summasummarum: feministinen kirja, mikä ei sekään haittaisi, ellei tämä muuten jäisi aika latteaksi.

10 kommenttia :

  1. Jos lukisin Tervolta, lukisin Laylan. Se kuulostaa ehkä eniten sellaiselta kirjalta, josta voisin saada jotakin irti. Kuitenkaan ei Laylakaan ole kivunnut kovin korkealle lukulistallani, joten tuskin ihan heti Tervoon tutustun tämänkään vertaa.

    Henkilöiden mustavalkoisuus on minustakin ärsyttävää. Ihmiset eivät yleensä ole puhtaasti vain hyviä tai pahoja. Jos kirjan henkilöt ovat kovin mustavalkoisia, se tekee kirjasta auttamattoman epäuskottavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, ei tämä millään uskottavuudella ratsastele. Siihen ei kai pyritäkään, vaan enemmän niihin tunnekuohuihin. Muista Tervoista en osaa sanoa, niitä on kai pitkä litania, joista Layla erottuu vahvasti. Sitähän sitä kannattaa lukea mikä eniten kiinnostaa. (;

      Poista
  2. Minua tämä kiinnostaa, muut Tervon kirjat eivät sitten kiinnostakaan. Olen yhtä yrittänyt joskus lukea, mutta jätin kesken. Layla siis kiinnostaa minua puhtaasti aiheensa puolesta ja olisi jännä lukea, miten suomalainen mieskirjailija aihetta käsittelee. Ilmeisesti lipsuu mustavalkoisuuden puolelle arviostasi päätellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän tässä paljon hyvääkin oli. Tunteet heilahteli vähän laidasta laitaan tätä lukiessa. (: Jostain piti ja jostain ei. Välillä herätti puhdasta vihaa kirjan joitain henkilöitä kohtaan, ja välillä sääliä.

      Poista
  3. Sama kuten Annamilla, jos Tervoa lukisin, kyllä minäkin tähän tarttuisin. Mutta luulen, että jää silti tarttumatta. Kiva oli silti lukea postauksesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Aina ei vain nappaa. (: Jos joskus tähän törmäät niin tuskin tätä vihatakaan voi.

      Poista
  4. "Jotenkin vain tuntuu epäuskottavalta ja melkein väärältä että suomalainen uskoo tietävänsä näinkin paljon." Minulle tuli täsmälleen sama olo, vaikka noin periaatteessa ajattelen, että kirjailijalla on lupa kirjoittaa siitäkin, mitä ei tunne henkilökohtaisesti. Ehkä Tervo on tarttunut niin arkaan aiheeseen, että se herättää epäluuloja.

    Itse en edes osannut ajatella tätä feministisenä kirjana, mutta se on hyvä ja mielenkiintoinen näkökulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin mietin. Että kyllähän sitä on kirjoitettu ties mistä eikä koskaan ole tullut ajateltua että ei kyseisellä henkilöllä ole lupaa siitä kirjoittaa. :o Tavallaan aihe on arka, ja toisaalta se on vähän loppuunkulutettu. Siksi kaipasinkin jotain erilaisempaa lähestymistä mutta Tervo pysyi perinteisellä linjalla aika pitkälti.

      Poista
  5. Tämä on ainoa kirja Tervolta jonka olen lukenut. En pitänyt. Minusta tämä oli vain niin kamalan ahdistava, ja tämän lukemiseenkin meni todella paljon aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, ahdistava tämä kyllä oli. Kai sitä saa olla jonkinsortin masokisti jos sellaista tahtoo lukea. Ja tavallaan itse pidin just siitä ahdistavuudesta tässä jos jostain.

      Poista