Kiitetty fantasiakirjailija Reeta Aanio kritisoi ihmiskuntaa dystopia-tyyppisellä uutuuskirjallaan Hän joka ei pelkää. Sain tämän arvostelukappaleena Otavalta ja luultavasti muuten en olisi tähän törmännytkään. Kyseessä kun on nuortenkirja, mutta kyllä tämä menee oivallisesti aikuisempaankin makuun.
Kirjassa kaksi hyvin erilaista maailmankuvaa joutuu vastakkain ja törmäys on kohtalokas molemmille. Nuori atavaanipoika nimeltä Kirai, hän-joka-ei-pelkää, aiheuttaa tahattomasti pienen siskonsa kuoleman, ja hänen yhteisönsä lähettää hänet rangaistuksena viimeiselle matkalle varjojen maahan ajelehtimaan ruuhella. Kirai ei ajelehdikaan maailman päähän, eikä portinvartijoitten luo, vaan jonnekin vielä kummallisempaan paikkaan, sivistyneeseen yhteiskuntaan.
Vaan onkohan sittenkään näin? Nimittäin, haluatko itse asua maailmassa, jossa kaikki on ennalta määrättyä ja hyvin rajoitettua. Ihmisiä tarkkaillaan syntymästä asti sirujen avulla ja uraluotsi kertoo heille tulevan ammatin ja puolison. Vaihtoehtoja on rajallinen määrä ja toisinaan ei juuri lainkaan. Kaikki poikkeava on väärin ja eliminoitava, ihmisten geenit ovat täydellisiä, sairauksia ei ole, onnettomuuksia ei tapahdu, ihmiset eivät saa liikkua vapaasti maassa, ja säännönvalvojat saavat tiedon kaikesta mitä ihmiset tekevät.
Sellaisessa yhteiskunnassa elävät Asisi-tyttö ja Rei-poika jotka ystävystyvät Kirai-pojan kanssa. Kiran yhteisö on heidän silmissään kiehtova; täynnä perinteitä ja tarinoita, vaikkakin elämä on alkeellista ja seuraavan aterian eteen on tehtävä paljon töitä.
Pelko on suuri motiivi kirjassa, ja se sekä ajaa eteen päin että laittaa monet perääntymään. Kirja etenee sopivan hitaasti ja välillä kerrotaan Kirain äidin kertomia tarinoita, jotka ovat oikein taitavasti kirjoitettuja. Mieleen tulee väistämättä Ursula K. Le Guinin kirjat, vaikka ei tämä niille täysin vedä vertoja. Enemmän silti näkisin tämän yhteiskuntaan ja sen valvovaan silmään kantaanottavana kirjana.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti