Hei ystävät! Aloitin tällä viikolla työskentelyn eräässä mukavassa pienessä paikallislehdessä, joten lukemieni kirjojen lukumäärä luultavasti tulee vähän laskemaan. Ainakin toivottavasti saan sieltä töitä vähän pitemmäksi aikaa; työttömänä oleminen ei ole oikein oma juttuni, siinä tuntee helposti itsensä pelkäksi yhteiskunnan elätiksi ja taakaksi. Eikä tarvitse avata kuin iltasanomien kotisivu joka tulvii uutisia nuorisotyöttömyydestä, siitä kuinka paljon me maksetaan, ja kuinka hirvittävän paljon syrjäytyneitä jo on, ja syyllisyyslukemat nousee pilviin. Vaan enpä suinkaan kuluttanut työttömänäkään aikaani hukkaan, vaan luin paljon mieleenpainuvia kirjoja nyt kuluneen syksyn aikana.
Valitettavasti Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille ei ole yksi niistä, vaikka juoni tarjosi valtavan suuret ainekset: Jacob on lapsuudessaan kyllästetty hurjilla ja uskomattomilla tarinoilla eriskummallisista lapsista, jotka asuvat kaukaisella saarella upeassa kartanossa, jossa aina paistaa aurinko. Tarinoita on kertonut isoisä, joka itsekin on viettänyt nuoruudessaan saarella aikaa, ennen sotaan lähtöään. Kun isoisä sitten kuolee verisesti hirviöiden käsiin, johdattaa hän viimeisten sanojensa kautta Jacobin samaiselle saarelle ottamaan asioista selvää.
Pettymys oli suuri, sillä metsästin tätä kirjaa varmaan vuoden verran, ja en meinannut uskoa onneani kun sen sitten käsiini sain. Upeat kannet, vielä upeammat valokuvat (niihin olin loppuun asti tyytyväinen) ja lupaava takakansiteksti, jossa kerrotiin teoksen olevan goottisävyinen fantasiaromaani. Koskaan en tietääkseni goottikirjallisuutta ole lukenut, mutta jotenkin ounastelisin ettei tämä ollut sitä. Jostain syystä luulin, että kyseessä olisi kauhukirja.
Kirjan päähenkilö Jacob on toki murrosikäinen poikakulta, mutta varsinkin alkumetreillä hänen käytöksensä ja ajattelukaavansa ovat niin häkellyttävän kermaperseisiä, että meinasin jo sen vuoksi jättää kirjan kesken. Hän on ökyrikkaiden vanhempien kasvatti, joka ei osoita minkäänlaista kiitollisuutta tai edes käytöstapoja vanhempiaan kohtaan, jotka kyllä yrittävät ymmärtää poikaansa. Kyseessä on tietysti fantasiaromaani jossa vanhempi-lapsi-suhteet ovat toisarvoisia, kun Jacob sitten lopulta pääsee hirviökartanoonsa hyppelemään, mutta en silti voinut olla ärsyyntymättä.
Goodreadsissa arvostelin tämän kahdella tähdellä viidestä, sillä tämä oli ihan okei. Jacobin käytös onneksi parani kirjan edetessä, vaikka ei hänestä mitään unelmavävyä leipoisi. Viihdyttävä tämä tietysti oli, ja siksi kahden pisteen arvoinen. Suomennos ei ollut parhaimmasta päästä, ja luulenpa että alkuperäiskielellä tämä tuntuisi aidommalta teokselta. Nopealukuinen kirja, jonka juoni oli kaikesta huolimatta kiehtova, vaikka henkilöt olisi voinut rakentaa uskottavammin. Kirjan kuvitus oli jo itsessään sen kahden tähden arvoinen, ja koko paketti sanalla sanottuna viihdyttävä. Ja enpä voi olla mainitsematta että itse Tim Burton on ohjaamassa tästä kirjasta elokuvaa. Burtonin elokuvien fanina, se on sitten aikanaan pakko nähdä! Toivottavasti hän saa näistä aineksista jotain lumoavaa aikaiseksi.
 |
| Eräs henkilökohtaisista lempparikuvistani. |
Olen muualtakin lukenut, ettei tämä ole hirveästi lukijoitaan miellyttänyt. Hirveä sääli, sillä hypistelin kirjaa Suomalaisen alessa ja täytyy sanoa, että graafiselta ilmeeltään kirja on ihanan houkutteleva. Olisi niin tehnyt mieli ostaa, mutta täytyy sen tarinankin sitten olla hyvä, että kelpuutan hyllyyn.
VastaaPoistaJoo. On se aika iso miinus jos päähenkilö on ärsyttävä. Olisi nyt edes ollut tyylillä ärsyttävä, jos kerran piti olla. :( Harmi juttu. En tosin muista mistä syistä muut bloggaajat eivät tästä pitäneet.
PoistaKyllä ne upeat kuvat ja muut graafiset kikkailut vähän pelasti. Ja idea itsessään ei sekään huono ollut. Sitä jotenkin vaati vaan niin paljon kun oli odottanut niin kauan, mä luulen.