Aika vain liukui lävitse. Huomenna hän olisi taas päivän vanhempi. Hän ei saisi enää koskaan herätä kaksikymmentä vuotta nuorempana, tai kymmenen, edes viisi. Ei edes yhdeksi päiväksi. Hetkeksikään. Ylioppilaspäiväksi tai sen verran, että olisi ehtinyt katsoa peilistä, miltä näytti silloin.
Marja Björk ei kuulemma, tai näemmä, säiky uskaliaita aiheita ja Puuma jatkaa tuttua tietä teoksen Posliini jälkeen. Teemoina ovat seksuaalisuus, kaksoiselämä, avioelämä ja sen kriisit, sekä vanheneminen.
Malla on juristi, jonka ikää ei suoraa kirjassa tuoda esille, mutta veikkaisin kyseessä olevan viidenkympinkriisivaiheen vastikään ohittanut nainen, jonka on hankala hyväksyä riippurintojaan ja vatsaan kertynyttä selluliittiä. Aviomies Kauko on tuttu ja turvallinen, sellainen jonka kanssa voi hässiä Dressamannin mainoksen tahtiin, mikäli nyt muna pysyy pystyssä. Onneksi on toki viagra.
Vastaus Mallan intohimon- ja uutuudenviehätyksenkaipuuseen on naapuriin muuttava rikoskonstaapeli Roy. Hän saa Mallan puumavietit valloilleen, ja tuntemaan itsensä haluttavammaksi. Aviomies Kauko on toki rakas mutta ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ja koska nimenomaan kaksoielämäkirjasta on kyse; Kauko sulkee silmänsä Mallan seikkailuilta ja keskittyy lintubongaukseen, eikä Mallakaan mitään elämänmuutosta havittele. Seksiä vain.
Kirjassa käydään myös Mallan lapsuusmuistoissa, eikä äitisuhde tunneta olevan mistään vahvimmasta päästä. Äiti kun on itsekin ollut kovin kevytkenkäisen oloinen, ja ajautunut kulissiliittoon. Vaan mikäs lukija on sitä moralisoimaan? Mitä kukaan on?
Mitään elämää suurempia totuuksia ei tämä kirja pauhaa. Suhteellisen aidon tuntuinen teos on kyseessä, mitä nyt hivenen kärjistetty kertomus myöhäisestä keski-iän kriisistä ja pitkän suhteen olemuksesta.
Mallan ystävä Riitta tuntuu kyllä niin epäolennaiselta ja alleviivatulta hahmolta uskontohörhötyksineen, että sen mukana olo on jokseenkin raivostuttavaa. "Uskiksista" annetaan tässä melko yksinkertainen ja aivopesevä kuva. Ei näin.
Teksti on mukiinmenevää, ei mitään maata mullistavaa tai edes mieleenpainuvaa. Sellaista toteavaa ja nopeasti luettavaa.
Jonkinaikaa sitten ilmestynyt teos Poika on minua teemoillaan kiinnostanut, mutta tämän luettuani en ole ollenkaan varma jaksanko siihen sittenkään perehtyä...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti