Maailma on ääni, valaan laulusta syntynyt, kaikki laulut ovat samaa. Meren, tuulen ja petojen ääniä. Jokke oli kysynyt kerran, miksi juuri valaat kiinnostivat häntä. Jenny oli miettinyt pitkään vastausta.
"Koska ne ovat painottomia", hän oli lopulta sanonut.
Jenny tahtoo mielenrauhan. Hän tahtoo pois pölyisestä, harmaasta Helsingistä, eroon ikkunoista joista ei näe kunnolla ulos. Hän tuntee olevansa pisteessä josta on pakko päästä eteenpäin. Yliopistosta valmistuminen kolkuttaa jo ovelle, mutta valmiilta ei tunnu sitten ensinkään. Eikä eteen päin pääse kun menneet vielä humisevat korvissa. Eihän lapsuudessa kadonneen laulun etsintä Norjan merillä kuulosta lainkaan huonolta idealta?
Jenny on hukassa, mutta hänellä on monta avainta. Musiikki on Jennyn oma meri, jossa uida. Ja syvemmälle pitää päästä. Sinne mennään aseena pelkkä määrätietoisuus, muiden mielipiteistä välittämättä. Itsessäni syntyi pieni ihailu ja kateuskin: "Jennyllä on jotakin omaa, sininen ikkuna mereen. Hänen on kuljettava siitä, muuten kaikki on hukassa, hän jää ikuisesti pyörimään samaa kehää." Jenny uskaltaa tehdä sen mitä haluaa, ja kuuntelee vain itseään; ja valaita.
Kirjalla on aivan oma maailmansa, ja sen synnyttämät mielenmaisemat ovat sen vahvuus. Meri on salaisuuksien elementti, sen pohjia ei ole tutkittu. Musiikki taas on minulle taikasana, luen luultavasti aivan mitä tahansa jos sen saa yhdistettyä musiikkiin. Siinä Henriksson onnistuu. Olen uimataidoton meriä pelkäävä (mutta niitä pelonsekaisesti kunnioittava) maakrapu, ja haluaisin omistaa syvemmän suhteen luontoon. Juuri sen perässä Moby Dollkin on, ja se jos mikä on herkkä teema. Valitettavan usein ihmiset ajattelevat vain omasta näkökulmasta; valaat ovat meille tuntemattomia, mutta paljonko se valaille merkitsee, jos emme osaa kääntää niiden kieltä?
"Vieläkin ihmiset pyrkivät hallitsemaan sitä mitä eivät ymmärrä ja oman pakkomielteensä riivaamina tuhoavat itsensä. Ihmiset eivät anna itseään taivaan ja meren haltuun, he eivät milloinkaan luovu yrityksestä nujertaa niiden voimat. Se on ihmisen suurin voitto ja pahin tappio. Ihminen pyrkii aina ulos kuoresta, jonka on itselleen rakentanut. Hänen on murrettava se väkivalloin tai jäätävä sisälle, välimuotoja ei ole. Kuoren räjäyttäminen merkitsee eksymistä laumasta. Sisältä haavoittunut on vaarallinen muille. Joka ui yksin, on vaarassa hukkua, myös ihminen."
Moby Doll on hiljainen kirja. Se pitää etäällä. Ja pakko myöntää: välillä laskeskelin, kuinka monta sivua tässä onkaan vielä jäljellä. Se on kunnianhimoinen. Mietin, miksi en ollut kuullut siitä aiemmin. Mutta missä on sen hulluttelu ja kuohuvat tunteepurkaukset? Menneisyydessä? Jennyn ja Joken suhteesta tulee ilmi kaikki tarpeellinen, ei mitään ylimääräistä. Itse olisin kai henkilökohtaisesti kaivannut sitä ylimääräistä, sillä nyt en juurikaan välittänyt miten Jokelle käy. Jenny vei luonnonlapsen luonteellaan koko kirjan huomion joka tapauksessa. Myös Hope oli arvoituksellinen hahmo, osoitus siitä, että myös merille voi juuttua.
Jokke tuo Jennylle lisää kontrastia varovalla ja intohimottomalla persoonallaan, olemalla kaikkea mitä Jenny ei ole.
"Jenny liukui läpi elämänsä jotenkin irtonaisena, koskemattomana. Jenny ei pelännyt yksinäisyyttä eikä varsinkaan hiljaisuutta."Kieli kirjassa on kaunistelevaa, ja hyvin viihdyttävää. Arvostan kirjoja, joita ei tuoda minulle valmiiksi pureskeltuina. Niin sitä pitää - mysteerit kuuluu antaa mysteereinä. Saan käyttää omia aivojani. Tätä kirjaa saattaa erehtyä luulemaan kevyeksi luettavaksi, mitä se ei todellakaan ole. Tätä ei nimittäin lueta puolihuomiossa, kirja vaatii valppautta. Itse pelkäsin, että tässä viittailtaisiin paljonkin Moby Dickiin, (joka on mulla vielä ankarasti kesken), mutta ei, sitä ei suinkaan tarvitse olla luettuna. En silti ihmettelisi jos Moby Doll herättäisi halun tutustua teokseen. Itse ainakin huomasin googlaavani milloin triviaa valaanpyynnistä, Moby Doll -valaan surullisesta tarinasta, ja Paul Watsonista.
Ja pakko sanoa: Syy, miksi itse tartuin tähän kirjaan, oli sen upea ulkoasu. Kumartakaa graafikolle.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti