Palaillaan, beibe.
Pidin kirjasta aluksi. Jostain syystä minulla oli siitä käsitys ihan laadukkaana kirjana. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin että tämähän on silkkaa viihdekirjallisuutta, ja lakkasin vaivaamasta päätäni etsimällä sivumerkityksiä asioille. Siinä mielessä Fifty Shades on hyvin rentouttava kirja, mikäli aihepiiri kolahtaa lukijan kanssa; kirja ei nimittäin vaadi lukijaltaan kovinkaan paljon.
Christian Grey on kiinnostava hahmo traumoineen. Yhtä paljon kuin on ärsyttävä käskytellessän. Toisaalta hän on todella hellä, ja rehellinen läpi kirjan. Olisin toivonut että häntä olisi syvennetty enemmän. Ehkä niitä suurempia paljastuksia on sepitetty lisää jatko-osiin?
Anastasiasta minulla on paljon sanottavaa. Anan mielestä Grey oli sulkeutunut, mutta omasta mielestäni Ana ei antanut paljon omissa ihmissuhteissaan. Ja mikä minua ärsytti henkilökohtaisesti aivan suunnattomasti: Anan loputon punastelu. Itsekin olen kova punastelemaan, ja onhan se ymmärrettävää että ihastuksen seurassa sellaista sattuu, mutta onko se aivan pakko mainita? Niin usein? Anan hahmon kanssa olisin myös toivonut sitä kuuluisaa syventämistä, hänen kirjaharrastuksesta esimerkiksi olisi saanut enemmänkin irti. Tuntui että kirjassa oli paljon juonen kannalta turhaa lätinää.
Anan palvova suhtautuminen on sekin hyvin ymmärrettävää, mutta hieman raivostuttavaa. Itse kuitenkin ajattelen että ihmiset ovat kaikki samalla viivalla, riippumatta siitä kuka on komea ja kuka rikas. Toisaalta, kysehän on nuoren tytön ihastuksen kuvaamisesta, joten ymmärretään taas.
Muuta ragettavaa?
- Toisto. Asiat olisi voineet kulkea vähän joutuisamminkin, ja kirja oli vähän liiotellun pitkä.
- Huomasin monta kertaa lukevani suomennosta, ja monet suomentajan sanavalinnat tökki. Eikä yhtään vähiten Anan "sisäinen jumalatar". Miksi turha kaunistelu tai sensurointi kun teemana on kuitenkin BDSM?
Olin vähän harmistunut. Kirjassa oli mielestäni aineksia, jos se olisi kirjoitettu enemmän tyylillä. Olisihan se silti voinut olla viihdyttävä. Tokihan se monen mielestä onkin hyvä kirja, ja eihän se minulta ole pois. Ehkä sitä on myyty sanalla sadomasokismi, (ja siksi kai minäkin siihen tartuin), mutta onhan se kirja paljon muustakin, kuten vaikka erilaisten maailmojen kohtaamisesta, ja kuinka sovittaa ne toimivaksi kokonaisuudeksi.
Luultavasti Fifty Shades kuitenkin tietää oman lukijakuntansa, ja hyvä niin. Kaikkia ei voi eikä pidä miellyttää.
Itse mietin paljon sitä, että jos Fifty Shades olisi kirjoitettu Greyn näkökulmasta, olisiko se ollut omasta mielestäni silloin kiinnostavampi. Joka tapauksessa Grey on kirjan kantava voima, jonka pään sisälle itse ainakin halusin paljon enemmän kuin Anan.
Ja sitten ne suuret kysymykset jotka kirja herätti: Kenellä oikeasti on valta? Ja mitä on kipu?
PS. Loppu oli omasta mielestäni yllättävä. Se vähän korjasi aiempia vahinkoja.
No tuo "sisäinen jumalatar" -juttu ei kyllä ollut pelkästään suomennoksen ongelma, sillä minä luin tämän englanniksi ja siinä puhuttiin ihan yhtä ärsyttävästi Anan "inner goddessista". Valitinkin siitä arvosteluuni, sillä mielestäni se vain ei oikein toiminut ja minua lähinnä ärsytti.
VastaaPoistaViihdekirjallisuuttahan tämä on ja ihan viihdyttävä Fifty Shades of Grey lopulta oli, vaikka olisi aiheesta saanut paljon paremmankin kirjan.
Aivan :D Minä kun viisaana ajattelin että tämä olis ollut vähän laadukkaampi alkuperäisteoksena.
VastaaPoistaHuomasinkin blogistasi että olit ollut aika paljon samoilla linjoilla mun kanssa tämän kirjan suhteen (: