Rosamund Lupton: Sisar

Rosamund Luptonin Sisar oli ainoa joululahjaksi saamani kovakantinen lahja. Kirja on tietysti tavallansa ”vaikea” lahja antaa, ainakin omassa lähipiirissäni jossa lukemista ei paljon harrasteta. Isosiskoni on minun lisäkseni ainoa tämän perheen lukutoukka. Hän lukee mitä nyt kerkeää opiskelun ja lastenhoidon pyörteissä - yleensä jotain kevyttä. Häneltä tämänkin sain käsiini.

Taidetta opiskeleva parikymppinen ja viimeisillään raskaana oleva Tess katoaa. Isosisko Beatrice ei suostu uskomaan että hän olisi kadonnut vapaaehtoisesti saatika tehnyt itsemurhan – vaikka pian löydetään ruumis, joka osoittaa juuri siihen kuten muutkin todisteet. Tessin lapsi on kuollut synnytyksessä, ja tämä tukee poliisien silmissä itsemurhateoriaa.

Bee alkaa selvittää sisarensa katoamista kuin salapoliisi konsanaan, ja jostakin syystä hänen paranoidiset epäilyksensä joka suuntaan ovat vähän rasittavaa luettavaa. Kuitenkin Sisar onnistuu olemaan kirja jonka pystyy ja haluaakin lukea nopeasti, sillä kieli on yksinkertaista ja sujuvaa, ja dialogia on paljon. Monet ovat sanoneet että kirjan loppuratkaisu on pääteltävissä jo alkusanojen kohdalla, mutta ilmeisesti minä keskityin enemmän sulattamaan joulukinkkua kuin punaisen langan metsästykseen, joten minulle tämä tarjosi myös yllätyksiä.

Yksin kirjan suurimpia mysteerejä on se, ovatko Bee ja Tess oikeasti läheisiä, vaikka ovatkin olleet yhteyksissä sähköpostilla ja soitelleet harva se päivä. Bee kun muutti New Yorkiin kauas kodistaan, äidistään ja siskostaan, kenties paetakseen vaikeita muistoja sisarten pikkuveljestä, joka kuoli nuorella iällä kystiseen fibroosiin. (Kyseinen sairaus onkin avaintekijä kirjassa, ja oli hienoa että tämä tuntematon sairaus tuotiin esille - ihan koko luku-urakka ei mennyt hukkaan.) Bee on mukavassa ja turvallisessa parisuhteessa, mutta asiat menevät päin honkia heti kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee eteen. Kenties hän ei ole valmis päästämään ketään liian lähelle itseään.

Ikävä kyllä kaikinpuolin mukavasta Tessistä jäi mielikuva kultakutrisena kierrätys-kasvissyöjä-hörhönä joka ei välitä tuon taivaallista mistään konkreettisesta ja keskittyy vain pyhän äititeresan-rooliin. Kuitenkin Luptonin Sisar tuli lukujärjestyksessäni oikeaan saumaan sillä juuri kevyttä ja helppoa lukemista tuolloin kaipasin. Luokittelisin Sisaren viihdekirjallisuuteen vaikka se on aiheiltaan painava. Psykologinen trilleri on kai lähempänä totuutta. Trillereistä tiedän vähän enkä välitä enempää tietääkään, liian monta kertaa olen pettynyt sen genren kanssa. Lupton onnistui sentään luomaan juonellisesti koukuttavan kirjan.