lauantai 11. lokakuuta 2014

Essi Kummu: Mania


Tämä outo viehätykseni lukea kirjoja ihmisten eri sairauksista sai minut lukemaan Essi Kummun Manian. Toiveissani oli saada vähän säpinää syksyyn. Takakansi lupaili piristävän erilaista juonta, vähän hulluakin. Kenties hullaantuisin itsekin!

Vaan enpä hullantunut, niin etäiseksi tämä jäi. En voi sanoa että varsinaisesti olisin nauttinutkaan lukemisesta, sillä oli hyvin selvää mihin suuntaan juoni oli menossa. Ehkä ei olisi kannattanut paljastaa kaikkea heti alussa? Hyvänä asiana pidin sitä, että vaikka kuinka yritän keksiä, en löytänyt tästä tarinasta opetusta. Ellei se sitten ollut se, että kellä tahansa voi napsahtaa päässä. Ja ettei kannata herättää nukkuvaa karhua. Ihan hyvä näin.

Kirjahan kertoo Lauran peliaddiktiosta, mutta se ei oikein riitä kuvaamaan. Ainakin voin sanoa, ettei Laura ole ihminen, johon haluaisin törmätä kadulla. Laura on väsynyt yksinhuoltajaäiti, joka on juurtunut vihaamaansa työhön puhelinmyyjänä. Ei hän saa edes paljon myydyksi, potkut odottaa. Mutta kun lapsi tuli ja mies lähti, piti jotenkin elättää. Kotona Laura pakenee tietokonepeliin, Simssiin. Päiväkoti-ikäinen Elina-tytär pakenee omaan maailmaansa, on milloin lintu, milloin tiikeri. Äiti ja tytär elävät sulassa sovussa. Salakavalasti elämään putkahtaa mies, joka repii pistokkeen seinästä, ruokkii Elinan, tuo naurua eli meteliä. Se voisi olla hyvä asia, mutta kun Lauran tuttua kaavaa ei saa rikkoa. 

Tuntui, että pääsin Lauran pään sisään, ja siitä kiitokset tarinan kerronnalle. Hyvä Essi Kummu. Vaikka ensin ajattelin, etten sinne Lauran päähän haluakaan. Lauran muistamattomuus oli todella pelottavaa. Ajattelinpa sitäkin, miten erilaisia me kaikki olemme sairauksissamme, vaikka meillä olisi sama tauti. Miten erilainen joku toinen on maniassaan, kuin Laura tässä kirjassa.
Lauran arvaamattomuus piirtyi hyvin taitavasti esille. Päivät vain menivät ja menivät, puolikuolleena väsymyksestä, Laura havahtui aina välillä huomaamaan, jaa, tässäkö minä olen. Se on tuttua minullekin.
Kuitenkin Laura on rakkauteen kykenevä ja varsin looginen, ei tunnu hullulta, vaan äärimmilleen "venytetyltä". 

Sekavasta sepustuksestani huolimatta, tämä oli kirja, jota suosittelen luettavaksi. Kirja voi kuitenkin aiheuttaa ahdistusta.


Seuraavaksi sitten Murakami - Sputnik, rakastettuni, Elina Tiilikka - Myrsky, Mia Vänskä - Saattaja, John Irving - Vapauttakaa karhut ja  Ajvide Lindqvist - Kuinka kuolleita käsitellään. Hyvältä näyttää, ja ainakin Vänskän kirjan kanssa näyttäisi menevän yöunetkin.

4 kommenttia :

  1. Kuvaamasi perusteella tässä vaikuttaisi olevan mielenkiintoinen lähtöasetelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kestää pienen annoksen hulluutta, tässä on ihan oiva kirja. (; Sivujakin oli sen verran, että tämän luki illassa, muistaakseni jotain 200 sivua.
      Vähän alkoi kiinnostaa myös Kummun muut kirjat.

      Poista
  2. Essi Kummun Karhun kuolema on hieno, vanhoja suomalaismyyttejä hyödyntävä sukupolviromaani ja vaikuttaisi hieman erilaiselta teokselta kuin tämä. Suosittelen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myytit toimii lähes aina, kiitti vinkistä essielina!

      Poista