keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Augusten Burroughs: Kuivilla


Viikon mittaisen sulattelu- ja lukutauon jälkeen osaan ehkä jo sanoa sanasen Burroughsista. Eli kirjasta, jonka ahmaisin kahdessa illassa. Ensimmäisenä iltana kellon viisarin livahdettua yömyöhään ja silmien alkaessa lupsahdella kiinni, harmitti ankarasti, mutta pakko oli myöntyä, kun oli aikaisia aamuherätyksiä. 

Nyt olen kirjalakossa, enkä tiedä mistä aloittaa. Tuntuu oudolta notkahtaa nyt Kingiin Tohtori Unen muodossa kun sitä on blogissa jos toisessa lytätty, tai sitten aivan erilaisiin tunnelmiin Kjell Westön merkeissä. Mutta totta kai – uusia tuuli kohti ja uusin purjein, eihän tämä mitään pakkopullaa ole, vaan harrastus.

Kuivilla on omakohtainen muistelma, mutta sillä varauksella, ettei ihan kaikki tapahtumat ole aivan täyttä faktaa. Joitakin tapahtumia on väritetty. Tietysti, eihän kenenkään elämä voi olla yhtä mutkatonta ja tempaavaa kuin Augustenin? Tai onhan se tässä tapauksessa mahdollista – onhan hän joka tapauksessa löytänyt tiensä hyväpalkkaiseen duuniin mainosalalle, ilman peruskoulun päättötodistusta. Siihen tarvitaan todellista luovuutta tai sitten hulluutta. Molempia? Ainakin on syytä olla supliikkimies, ja sitähän Augusten on.

Augustenin päivänpolttava ongelma on käsistä riistäytynyt alkoholinkäyttö, jota työpaikalla on katsottu läpi sormien. Nyt kuitenkin menee hyvä mainosdiili sivu suun, joten pomo antaa ehdot: Joko vieroitukseen tai potkut. Seksuaalivähemmistöä edustava Augusten valitsee homoille suunnatun vieroituskeskuksen, vähän huumorilla ja vähän myös ongelmansa kieltäen.

Kuivilla on pirteä jatko-osa Juoksee saksien kanssa -kirjalle, tässä ei ole sitä kahmaisevaa pimeyttä, joka imaisi Augustenin luokseen hänen lapsuusmuistelmissaan. Kuivilla on positiivisempi, freesimpi. Silti kirjailijana Burroughs on yhtä oivaltava ja sarkastinen kuin muistelinkin hänen olevan.

Parasta antia on Augusten itse. Hänen ei tarvitse olla kuin oma voitonhymyilevä itsensä ja maailma makaa hänen kanssaan. Vaikka hän ei omasta mielestään tunnista tunteitaan, sanoisin että juuri nämä Augustenin analyysit itsestään ja ympäröivästä maailmasta ovat loistavia ja piinallisen tarkkoja - silti humoristisia ja viihdyttäviä. Augusten siis onnistuu hyvin siinä missä monet eivät, olemaan samaan aikaan sekä syvällinen että viisas kuin myös mahdottoman hauska.

Minulla Augusten jäi vielä muutamaksi päiväksi lukemisen jälkeen seikkailemaan mieleen ja ajattelin, miten paljon meillä onkaan samanlaisia ajatuksia ja miten mukava olisi vaihtaa niitä. Mutta kerrankos sitä tuntee vetoa lähes fiktiiviseen hahmoon joka kaiken lisäksi edustaa minun kannaltani katsottuna sitä "väärää" seksuaalista suuntautumista? Että sattuuhan sitä.

Ja uusia purjeita kohti!

PS löytyykö täältä tämän helmen löytäneitä? Saa tunnustaa.

4 kommenttia :

  1. Minä pidin tästä paljon. Kuten kaikista muistakin mieheltä lukemistani teoksista. Minä muistan tämän en synkkänä, mutta kuitenkin aika rajuna aiheensta puolesta. Maagista ajattelua on kuitenkin ehkä melkein lempparini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sanoisin että Juoksee saksien kanssa kolahti vähän tätä enemmän mutta ei mitään valittamista tässäkään. (: Pitää vielä etsiä se Maagista ajattelua käsiin! Siihen loppuukin sitten tämä Ylivieskan kirjaston Burroughs-tarjonta, ikävä kyllä. :<

      Poista
  2. Olet Ylivieskan kirjaston käyttäjä - minä aloitin naapuripitäjän kirjaston käyttäjänä... Sait kiinnostumaan tästä kirjasta, jossa tuntuu olevan melkoinen persoona päähenkilönä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Pohjanmaalle! Täällä on ihan mukavaa. (; Paitsi että kulttuuritoiminta on vähän uneliasta, ;D Pitäisi varmaan itse järjestää.

      Aina mukava tuoda Burroughsia esille, hän on mielestäni saanut aika vähän huomiota, ansaitsisi saada enemmän.

      Poista